Sotilaallinen tervehdys on yksi monista sotilasmaailmaan liittyvistä tavoista ja perinteistä, ja se esiintyy lähes kaikissa maailman armeijoissa. Sen käytäntö vaihtelee maittain ja kulttuureittain. Tämä kunnioitusta ja veljeyttä täynnä oleva ele on juurtunut sotilashenkilöstön elämään kautta aikojen.
Mikä sitten on sotilaallisen tervehdyksen todellinen tarkoitus? Mikä on sen alkuperä tai jopa historia? Ja miksi sitä harjoitetaan eri maissa eri tavoin? Mielenkiintoisia kysymyksiä, joita luultavasti kysyt itseltäsi ja joita tarkastelemme seuraavassa.
Tänä päivänä sotilaallinen tervehdys toimii protokollanmukaisena eleenä monissa armeijan haaroissa. Se on kuitenkin edelleen laajalti käytössä myös armeijan ulkopuolella. Sotilaallinen tervehdys voidaan nähdä seremoniallisissa tapahtumissa (14. heinäkuuta järjestettävä paraati) tai hautajaisten yhteydessä kaatuneiden sotilaiden kunnioittamiseksi. Useimmissa maissa myös siviileillä on oma tervehdysmuotonsa. Tutustutaanpa sotilaalliseen tervehdykseen.
Mikä on sotilaallinen tervehdys?
sotilaallinen tervehdys on perinteinen tapa, jolla sotilas osoittaa kunnioitusta korkea-arvoiselle upseerille kädenliikkeellä. Se symboloi kunnioitusta ja veljeskuntaa ammattikunnan jäsenten välillä. Sotilaallinen tervehdys on varmasti yleisön silmissä näkyvin ja tunnetuin sotilasprotokollan ele. Aikaisemmin sillä perusteltiin sitä, että olimme aseettomia.
Sotilaallinen tervehdys henkii huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta. Se ei ole pelkkä hyvien tapojen vaihto, vaan se on etuoikeutettu merkki, joka korostaa kuria, luottamusta ja toveruuden henkeä sotilashenkilöstön välillä. Emme saa unohtaa, että se ei ole vain säädetty ohjesäännössä, vaan se ilmaisee myös tunnustusta jokaisen yksilön sitoutumiselle, kyvyille ja ammattitaidolle.
Joskus armeijan ulkopuolella ymmärretään väärin, sotilaallinen tervehdys ei ole missään tapauksessa palveluksellisuuden ele. Ylempi upseeri vastaa tervehdykseen samalla tavalla kuin se hänelle esitettiin. Armeijakunnassa tervehtiminen ensin on yksinkertaisesti politiikkakysymys.
Yhdysvaltalainen kenraali Martin Dempsey ja ranskalainen kenraali Pierre de Villiers suorittamassa sotilaallista tervehdystä, 23. huhtikuuta 2014
Mitä on sotilaallisen tervehdyksen alkuperä?
Sotilaallisen tervehdyksen alkuperä on epävarma. Kuitenkin uskotaan, että jo kauan ennen kuin sotilaat ottivat sen käyttöön, sitä käytettiin siviiliväestön keskuudessa. Kun heidän tiensä ajautuivat risteämään tiellä, matkustavaiset ilmaisivat rauhanomaiset aikeensa tällä veljellisellä eleellä. ️
Aluksi kaksi matkustajaa pysähtyi tietyn etäisyyden päähän toisistaan ja nosti sitten oikean kätensä kasvojensa tasolle, kämmenet selvästi näkyvissä ja sormet levällään, todistaen, ettei heillä ollut aseita hallussaan. Tarkoituksena oli osoittaa ystävällinen tahto osoittamalla vaihdetulla eleellä, joka tarkoittaa: ”Olen aseeton”.
Toinen hypoteesi, joka liittyy läheisemmin armeijaan, väittää, että sotilaallinen tervehdys sai alkunsa antiikin aikana. Tällöin kyseessä olivat soturit, jotka käyttivät tervehdystä rauhan merkkinä silloin, kun he eivät olleet halukkaita taistelemaan. Kuten edellä mainittiin, tyhjä, aseeton kohotettu käsi oli hyväntahtoisuuden synonyymi. Tämä tervehdystapa ja sen rauhanomainen konnotaatio ovat säilyneet muuttumattomina läpi aikojen. ☮️
Sotilaallisen tervehdyksen historia
Joidenkin historioitsijoiden mukaan sotilaallisen tervehdyksen historia alkaa Vanhan Rooman ajalta, jolloin salamurhat olivat yleisiä. Aina kun kansalainen halusi saada haastattelun korkea-arvoiselta virkamieheltä, hän lähestyi häntä oikea käsi kohotettuna todistaakseen, ettei hänellä ollut asetta kädessään. ⚔️
Toiset vahvistavat, että se alkaa keskiajalla. Viitaten hetkeen, jolloin ritarit nostivat kypäränsä visiirin paljastaen kasvot ja osoittaen vapaaehtoista haavoittuvuutta tervehditettävää kohtaan. Tänä aikana sotilaallinen tervehdys nähtiin enemmänkin kunnianosoituksen eleenä, jonka vaihtaminen mahdollisti katseiden kohtaamisen ennen ratsastusturnausta.
Kaksi ritaria tervehtii toisiaan keskiaikaisen ritariturnauksen uusintaesityksen aikana
Sotilaallisen tervehdyksen merkitys muuttui seitsemännellätoista vuosisadalla, ja tällä kertaa se henkilöityi uskollisuuteen. Tästä lähtien kahden taistelijan risteillessä tiensä he nostivat oikean kätensä kohti taivasta levittäen kolme sormea, mikä muistutti Pyhän kolminaisuuden (Isä, Poika ja Pyhä Henki) kolmea inkarnaatiota. ️
Tänä päivänä sotilaallinen tervehdys päättyy päähineeseen (baretti, kypärä, hattu), emmekä enää tervehdi miestä vaan asteikkoa. Pysymme uskollisina sen kansakunnan lipulle, jonka alla olemme vannoneet palvelevamme. Muun länsimaisen maailman armeijoissa sotilaallinen tervehdys on säädösten määräämä teko. Ensinnäkin se on merkki keskinäisestä kunnioituksesta; toiseksi se symboloi veljeyttä, kohteliaisuutta ja uskollisuutta.
Sotilaallinen tervehdys eri maissa
Sotilaallinen tervehdys vaihtelee maittain ja joskus saman maan eri asevoimien eri joukko-osastojen sisällä. Yleensä sotilas nostaa käsivartensa vartalonsa sivulle ja vie kätensä kohti ohimoa, kämmen sisäänpäin tai ulospäin.
Asennolla on luonnollisesti tärkeä merkitys, ja tiettyjä pieniä yksityiskohtia, jotka ovat yhteisiä kunkin armeijan perinteille ja säännöille, on noudatettava. Kuten suorassa seisominen, leuan asento, katseen kiinnittminen tai asennon säilyttminen esimiehen läsnä ollessa.
Ranskalainen sotilaallinen tervehdys
Ranskalainen sotilaallinen tervehdys suoritetaan siten, että käsivarsi on vaakasuorassa hartioiden kohdalla, toinen käsi on litteä, kämmen eteenpäin ja sormenpäät lähellä silmäkulmaa. Liike suoritetaan sujuvasti ja elävästi samalla, kun katsot kaveria silmiin.
Jos on ase tai jos päähine (lippis tai muu päähine) puuttuu, ranskalainen sotilaallinen tervehdys tehdään eri tavalla. Ranskalainen sotilas käyttää ”coup de bouc”, hän tervehtii nostamalla leukansa jyrkästi kohti henkilöä ja lyö kätensä reiteen.
Milloin sotilaallinen tervehdys tulisi suorittaa? Sillä hetkellä, kun sotilas tapaa esimiehensä. Saapuessaan edestä hän aloittaa sotilaallisen tervehdyksen kuuden askeleen päässä jälkimmäisestä ja pitää sen yllä, kunnes ohittaa hänet. Toisaalta jos sotilas saapuu esimiehensä selästä, hän tervehtii saavuttaessaan tämän ja säilyttää asentonsa, kunnes on kaksi askelta tämän takana. Pysähdyttäessä kantapäät tulee yhdistää.
Sotilaiden 14. heinäkuuta pidettävän paraatin aikana esittämä ranskalainen sotilaallinen tervehdys
Amerikkalainen sotilaallinen tervehdys
Amerikkalainen sotilaallinen tervehdys esitetään seuraavasti: käsi nostetaan vakaumuksellisesti ylös, sormet ja peukalo yhdistettyinä ja ojennettuina, kämmen alaspäin ja etusormen kärki asetetaan visiirin reunalle, hieman silmän oikealle puolelle. Käden ulkoreunaa pidetään hieman alaspäin suuntautuneessa kulmassa siten, ettei kämmenselkä eikä kämmen näy selvästi edestä.
Oikein tervehdittäessä kyynärpää on hieman eteenpäin ja käsi on vaakasuorassa. Se päättyy oikean käden jyrkkään paluuseen sivulle, ja huomioasento on säilytettävä. Univormuun pukeutuneen sotilashenkilöstön on tervehdittävä, kun se kohtaa tervehdykseen oikeutettuja henkilöitä, paitsi silloin kun se on sopimatonta tai epäkäytännöllistä (lentokoneissa, linja-autoissa, teattereissa tai ajoneuvoa ajettaessa).
Yhdysvaltalaisen sotilaallisen tervehdyksen uskotaan olevan peräisin Britannian armeijan tervehdyksestä tai saaneen siitä vaikutteita, vaikka kämmenen asento onkin erilainen. Tämä johtuu siitä, että merivoimien aliupseereilla oli likaiset mailat laivojen tiivistämisessä käytetyn tervan vuoksi. Näiden vaikeasti poistettavien mustien jälkien vuoksi he tervehtivät peittämällä kämmenensä mahdollisimman hyvin (kämmen kohti maata).
Yhdysvaltojen armeijan everstiluutnantin ja majurin tekemä amerikkalainen sotilaallinen tervehdys kansallislaulun soiton aikana
Yhdysvaltain armeija ja ilmavoimat tervehtivät päänsuojuksella tai ilman, mutta sisätiloissa tervehtiminen on kielletty, paitsi esiteltäessä virallisesti esimiehelle tai seremonian aikana. Yhdysvaltain laivasto, Yhdysvaltain merijalkaväki ja Yhdysvaltain rannikkovartiosto eivät tervehdi, kun pää on peittämätön tai univormun ulkopuolella.
Britannian armeijan tervehdys
Britannian armeijan tervehdys vaihtelee Britannian asevoimien joukko-osastojen välillä. Vuodesta 1917 lähtien Britannian armeijan (Army) sotilaallinen tervehdys on ollut oikean käden kämmen eteenpäin, sormet melkein lippalakkia tai barettia koskettavat. Aikaisemmin muut kuin upseerit tervehtivät kädellä, joka oli kauimpana tervehdittavasta henkilöstä. Upseerit tervehtivät aina oikealla kädellä (koska vasemman käden pitäisi teoriassa aina pitää miekan tuppea). ️
Englannissa tervehdys osoitetaan kuningattarelle kunnianosoituksena hänen korkealle viralleen. Se voidaan suorittaa vain, jos sotilaalla on päässään rykmentin päähine, esimerkiksi baretti, kaapuyökkö, Tam o’ Shanter, Glengarry, kenttäpalveluslakki tai piikkilakki.
Sotilaiden ja itse kuningatar Elisabet 2:n esittämä brittiläinen sotilaallinen tervehdys
Tämä ei koske jäseniä, jotka ovat ”The Blues and Royals” (Britannian armeijan ratsuväkirykmentti), jotka Warburgin taistelun jälkeen saivat tervehtiä ilman päähinettä. Jos sotilaalla tai upseerilla ei ole päähinettä, hänen tulisi seistä varuillaan sen sijaan, että hän antaisi tai vastaisi tervehdykseen. Alainen tervehtii ensin ja pitää tervehdyksensä yllä, kunnes esimies on vastannut samalla tavalla.
Kuninkaallisissa ilmavoimissa on tapana tervehtiä kuningattaren komennossa olevia upseereita, mikä on sama kuin tervehtisi hänen majesteettiaan henkilökohtaisesti. Näin ollen kun nuorempi lentomies tervehtii upseeria, hän epäsuorasti tervehtii Hänen Majesteettiaan. Upseeri tervehtii kuningattaren puolesta.
RAF:n tervehdys on samanlainen kuin Britannian armeijan tervehdys, käsi viedään kohti päätä ympyränmuotoisella liikkeellä poispäin vartalosta, ja se pysähtyy lähelle oikeaa silmää. Kyynärpää ja ranne pidetään samassa linjassa olkapään kanssa. Käsi viedään sitten suoraan jalkaa ylöspäin huomioasentoon, tämä liike suoritetaan rytmillä ”YLÖS KAKSI-KOLME ALAS”.
Vasemmalta oikealle, kuninkaallisten ilmavoimien sotilas, maavoimien sotilas ja kuninkaallisen laivaston merimies tervehtimässä
Kuninkaallisen laivaston (Royal Navy) sotilaallinen tervehdys eroaa siitä, että kämmen käännetään olkapäätä kohti. Tämä juontaa juurensa purjelaivojen ajoilta, jolloin tervaa ja pikeä käytettiin laivan puiden tiivistämiseen merivettä vastaan. Suojellakseen käsiään upseerit käyttivät valkoisia käsineitä, ja likaisen kämmenen esittämistä tervehdittäessä pidettiin epäsiveellisenä, joten käsi käännettiin 90 astetta.
Se kertoo, että kun kuningatar Victoria sai tervehdyksen, jossa oli likainen kämmen, hän määräsi, että merimiehet tervehtivät jatkossa kämmen alaspäin. Mitä tulee Kuninkaalliseen merijalkaväkeen (Royal Marines), he Britannian armeijan tavoin tekevät sotilaallisen tervehdyksen oikean käden kämmen eteenpäin osoittaen.
Saksalainen sotilaallinen tervehdys
Saksalaisessa Bundeswehrissä saksalainen sotilaallinen tervehdys suoritetaan toinen käsi litteänä, peukalo lepää etusormen päällä. Kättä kallistetaan hieman eteenpäin, jotta peukalo ei näy. Käsi on vaakasuorassa ja sormet osoittavat kohti ohimoa, mutta eivät koske päähän tai päähineeseen. Jokainen sotilas, joka tervehtii toista sotilasta univormussa, on oikeutettu saamaan vastatervehdyksen.
Feldwebel (aliupseeri) -arvon alapuolella olevat sotilaat eivät saa puhua tervehdyksen aikana. Bundeswehrin perustamisesta lähtien sotilaat ovat olleet velvollisia tervehtimään joko päähineellä tai ilman. Alun perin Reichswehrissä (Weimarin tasavallan armeija) ei ollut sallittua tehdä sotilaallista tervehdystä, kun sotilaalla ei ollut yhtenäistä päähinettä.
Wehrmachtissa (Kolmannen valtakunnan armeija) perinteinen saksalainen sotilaallinen tervehdys vaadittiin silloin, kun sotilaalla oli päähine, mutta fasistinen tervehdys suoritettiin silloin, kun hänellä ei ollut päähinettä. Wehrmacht otti tämän tervehdyksen lopulta kokonaan käyttöön 20. heinäkuuta tapahtuneen juonen jälkeen. Itä-Saksan kansallinen kansanarmeija noudatti Reichswehrin protokollaa.
Saksalainen sotilaallinen tervehdys kahden germaanisen sotilaan esittämänä
Venäläinen sotilaallinen tervehdys
Venäläinen sotilaallinen tervehdys suoritetaan oikealla kädellä, kämmen alaspäin. Käsi viedään oikean ohimon tasolle, koskematta sitä, ja pää on kyhätty (peitetty). Tapauksissa, joissa pää on peittämättä (kenttäharjoituksissa, koulutuksessa tai muissa tilanteissa), sotilaallinen tervehdys suoritetaan seisomalla varuillaan.
Sotilaallisessa tervehdyksessä ei ole tärkeää tervehtiä henkilöä (olipa kyseessä upseeri, kersantti tai sotamies), vaan sotilasasua. Se on tunnustuksen ja samaan korporaatioon kuulumisen merkki, sotilashenkilöstön keskinäisen kunnioituksen symboli.
Sen vuoksi venäläisen sotilaallisen tervehdyksen suorittavat vain sotilaspukuiset henkilöt ja toisia sotilaspukuisia henkilöitä kohtaan. Nykyisin venäläiset sotilashenkilöt tervehtivt pakollisesti kahta henkil, vaikka he eivt olisikaan pukeutuneet sotilaspukuun. Nämä henkilöt ovat Venäjän federaation presidentti ja Venäjän pääministeri.
Vozdouchno-dessantnye voïska, Venäjän armeijan ilmavoimien joukko
Mutta kun presidentti Vladimir Putin/b>, joka on pukeutunut siviilivaatteisiin, tervehditään, hän ei vastaa tervehdykseen, koska hän ei ole univormussa eikä hänellä ole sotilaspäähinettä (toisin kuin esimerkiksi Yhdysvaltain presidentillä).
Turkkilainen sotilaallinen tervehdys
Turkkilainen sotilaallinen tervehdys tehdään päähineellä ja ilman asetta. Neljä sormea ojennetaan, mukana peukalo osoittaa etusormen toiseen niveleen ja käsi on hieman taivutettu. Kämmen kohti maata, tervehdys pysähtyy oikean kulmakarvan ulkoreunaan. Käden tulee olla kyynärpäästä maan suuntainen.
Jos päätä ei ole peitetty tai jos sotilas kantaa kivääriä olkapäällään, tervehdys tehdään päätä hieman eteenpäin kallistaen ja samalla pystyasennossa. Turkkilainen sotilaallinen tervehdys, riippumatta siitä, tehdäänkö se kädellä vai päähän, alemman sotilasarvon omaavien sotilaiden on tehtävä ensin korkeamman sotilasarvon omaaville sotilaille. Esimiehen odotetaan tervehtivän takaisin, paitsi seuraavissa tapauksissa:
- Kuljetettaessa ajoneuvoja
- Jos saadaan taistelukäsky
- Jos kuljetetaan eläviä ammuksia
- Jos sotavangit ovat sotilashenkilöstön saattamina
- .Jos sotilas on vartiossa, partiossa, tarkkailussa tai puolustamassa tiettyä pistettä
- Virkatehtävässä kuolleen sotilaan arkkua (olipa hänen sotilasarvonsa mikä tahansa) kaikkien sotilaiden on tervehdittävä
Sotilaat esittävät turkkilaista sotilaallista tervehdystä
Belgialainen sotilaallinen tervehdys
Kuten monissa muissakin maissa, myös Belgialainen sotilaallinen tervehdys suoritetaan nostamalla käsi päähän kämmen alaspäin. Käsi pysyy kyynärvarren suuntaisena, sormet ovat yhdistettyinä ja käsivarsi on vaakasuorassa.
Belgialaisen sotilaallisen tervehdyksen antoi Belgian prinsessa Elisabeth, kuningas Philippen ja kuningatar Mathilden vanhin tytär
Sveitsiläinen sotilaallinen tervehdys
Sveitsin sotilaallinen tervehdys tehdään kuten Britannian laivaston tervehdys, jossa kämmen osoittaa olkapäähän ja sormenpäät ohimoon. Sveitsiläisten sotilaiden edellytetään tervehtivän kaikkia korkea-arvoisia sotilashenkilöitä. Sotilaan on mainittava esimiehen arvo, sotilasarvo ja nimi. Kun sotilasyksikkö tapaa esimiehen, sen on mainittava yksikkönsä nimi.
Sotilas suorittaa sveitsiläistä sotilaallista tervehdystä lippuunsa päin
At attention! Lepo, sotilas!
Sotilaallinen tervehdys on kasvanut kaukaisen menneisyyden tavoista, perinteistä ja jopa taikauskosta, ja se on kehittynyt muinaisista ajoista lähtien tärkeäksi osaksi nykyaikaista sotilasetiikkaa. Unohtamatta sen merkitystä, joka on täynnä jaloja arvoja maata ja sen sotilaita kohtaan.
Jos sinulla on todellisen sotilaan sielu ja haluat oppia lisää armeijan maailmasta, perimmäinen oppaamme military camouflage on loistava tapa aloittaa tutustumalla eri maiden sotilasmotiiveihin.
Kun artikkeli lähestyy loppuaan, tiedät hieman enemmän sotilaallisesta tervehdyksestä, sen tarkoituksesta ja historiasta. Jos haluaisit nähdä muita sotilaallisia tervehdyksiä, eri maista, lisättävän listaan, voit jättää kommentin alle.
